Aamulehti 28.9.2020
Monipaikkaisuudella tarkoitetaan niin paikkoja, joissa toimimme, kuin niiden välisiä liikkumiskeinoja. Itselläni se tarkoittaa omaa kotia Pohjaslahdella ja työasuntoa Helsingissä.
Asumisen ja työn lisäksi sillä tarkoitetaan palveluita ja vaikkapa harrastuksia. Se on muutos kulttuuriimme, rutiineihimme ja tapoihimme. Monipaikkaisuus voi olla käytännöllistä, sosiaalista tai tarpeellista elämän sujuvoittamiseksi.
Ilmiö ei ole uusi, aikoinaan jo reppureissarit tekivät työtä siellä missä sitä oli tarjolla ja etsivät katon päällensä. Suomessa suurin monipaikkaisten ryhmä on ollut identiteetiltään monipaikkaiset, eli henkilöt, jotka kokevat olevansa identiteetiltään sekä maalaisia että kaupunkilaisia.
Monipaikkaisuudella on vetoa, kuten huomasi entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kesällä. Sauri totesi, ettei enää suostu maaseudun ja kaupungin vastakkainasetteluun ja, että maalla asuu samanlaisia itsenäisesti ajattelevia ihmisiä kuin Helsingin ytimessäkin.
Tuore puheenjohtajamme Annika Saarikko sanoi linjapuheessaan, että on oikeus toivoa oma piha ja omenapuu. Tavoitteenamme on edistää mahdollisuuksia niin maaseudulla kuin kaupungissa. Esimerkiksi suurin osa metsänomistajista asuu jo kaupungeissa ja samalla vapaa-ajanasuntojen kauppa kiihtyy.
Monipaikkaisuus tuo mukanaan uuden ajattelun, jossa jokainen voi elää vähemmän ympäristöä kuormittaen lähellä luontoa. Onnistuakseen se kuitenkin vaatii niin toimivat tietoliikenneyhteydet kuin kunnossa olevan tiestön. Kausittaisesti useissa paikoissa asuu jo melkein puolet suomalaisista, mikä tulee huomioida esimerkiksi julkisten palvelujen tuotannossa.
Valtioneuvoston tutkimuksissa monipaikkaisiksi työntekijöiksi lasketaan jo noin 75 000 henkilöä. Uskon, että tämä luku olisi vieläkin suurempi, jos keskuksia ympäröivästä vyöhykeajattelusta voitaisiin luopua ja samalla tarkastella myös kaavoituksen soveltumista paremmin maaseutumaiseen rakentamiseen.
Etätyön yleistyessä voidaan myös pohtia kuinka tarpeellisia suuret toimistorakennukset ovat ja voisiko olemassa olevaa toimistokantaa hyödyntää myös monipaikkaisen asumisen kaupunkikodeiksi?
Useampi tahtoo myös tehdä mökistään pysyvämmän asuinpaikan. Mökin muuttaminen kodiksi on kuitenkin hidasta ja hankalaa, vaikka esimerkiksi asukkaan kuollessa mummonmökki muuttuu viranomaisten silmissä vapaa-ajan asunnoksi sormia napsauttamalla.
Maaseutukyliemme vehreä ja leppoisa vetovoima on noussut viimevuosina jopa kansainväliseksi matkailuvaltiksi. Kylistä ja niiden mahdollisuuksista onkin pidettävä huolta. Esimerkiksi kyläkaupat monipalvelukeskuksina tai pienet yhteisönsä tuntevat ravintolat ovat oleellinen osa maaseutujen palveluntarjontaa ja niiden elinvoimaa.
Mänttä-Vilppula ja muut yhteensä miljoonan suomalaisen asuttamat seutukaupungit ovat jatkossakin tärkeässä roolissa alueellisina keskuksina, joissa on saatavilla laajemmat palvelut suuria kaupunkeja lähempänä.