KMV-Lehti 11.3.2022
Osallistuin Etyjin kokoukseen samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Ukrainan kollegan ennustus kokonaisvaltaisesta sodasta valitettavasti toteutui. Venäjän väitteet operaatiosta vain natsien hakemisesta vastuuseen, tuomittiin muiden maiden, myös Suomen, puheenvuoroissa täysin.
Onneksi meillä on vapaa demokratia ja sanavapaus. Vaikka ajatukset ja myötätunto ovat tällä hetkellä Ukrainan kansan puolella, nousevat huolet Suomen osalta.
Saan päivittäin satoja viestejä aiheesta. Onko puolueettomuudellamme enää merkitystä? Tulisiko liittyä Natoon? Miten voivat puolustusvoimamme ja rajanvalvonta? Toimiiko huoltovarmuus? Riittävätkö ruoka ja energia? Kestääkö taloutemme pakotteet ja vastapakotteet? Kuinka autamme Ukrainaa?
Samat kysymykset ovat päättäjien pöydillä, ja niihin haetaan kokonaisturvallisuuden osalta harkittuja ratkaisuja. Vastuumme on lainsäädännöllisistä päätöksistä, jotka vaikuttavat pitkään. Arvostan suuresti Suomen instituutioiden, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja eduskunnan yhteistoimintaa kriisin hallinnassa.
Valtiovarainministeri Annika Saarikko totesi eduskunnan kyselytunnilla: ”Huoltovarmuuden takaaminen, ei vain tähän hetkeen vaan tulevaan, on nyt hallituksen tärkein tehtävä oman turvallisuutemme ja Ukrainan tukemisen ohella.”
Yleisesti Suomen huoltovarmuuden perustaso on hyvä. Varautumistyötä on tehty vuosikymmenien ajan ja harjoiteltu yhteistoimintaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Nyt huoltovarmuuskeskus kokoaa huoltovarmuuden tarkkaa tilannekuvaa.
Venäjä-pakotteiden vaikutuksia seurataan tällä hetkellä säännöllisesti ja systemaattisesti ministeriöiden kesken sekä yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Energiahuollon kannalta keskeisimpiä ovat tuontipolttoaineiden velvoitevarastointi, turpeen turvavarastointi sekä polttoainehuollon turvaamiseksi tehdyt kansainväliset sopimukset.
Ruoantuotanto Suomessa on vahvasti omavaraista, ja raaka-aineiden kotimaisuusaste on noin 80 prosenttia. Alkutuotannon kriittinen tila korostuu nyt, kun ja tuotantokustannusten nousu uhkaa alan kannattavuutta. Maanviljelijän tulee saada tuotteistaan markkinoilta käypä hinta, jotta kevään kylvöt tehtäisiin täysimääräisesti. Halpuutuksen aika pitää nyt viimeistään olla ohi.