Arto Pirttilahti

Kuttupuhe 2013

Puhe pidetty eduskunnan talousarviokäsittelyssä 18.12.2013

Arvoisa puhemies!

Vuohi on seurannut ihmistä jo lähes 7 000 vuotta, mahdollisesti jopa lähes 9 000 vuotta. Se on tiettävästi vanhin lypsettävä kotieläin. Pohjoismaihinkin vuohet ovat saapuneet jo 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mistä kertoo esimerkiksi se, että vasarakirveskulttuurin peruna Suomeen on tullut lainasanat vuohi ja paimen.

Jos ovat vuohet olleet osa elämäämme pitkään, niin tuntuu olevan myös huoli suomalaisesta maataloudesta ja maaseudusta. Vuodesta toiseen joudumme taistelemaan sen arvostuksen puolesta. 30 vuotta sitten eduskuntaan noussut SDP:n kansanedustaja Timo Roos käytti vuonna 1985 talousarvion käsittelyn yhteydessä puheenvuoron unohdetun kansan puolesta ja aloitti kuttupuheperinteen. Tätä perinnettä ovat ansiokkaasti jatkaneet useat edustajat, Vuorensola, Ylä-Mononen, Kalli, Alatalo, ja tämä on ollut pirkanmaalaisten kansanedustajien perinnepuheen paikka.

Edustaja Ylä-Mononen kiteytti hyvin vuonna 1999 kuttupuheen yhteen teemaan: "Pääluokassa 30 maa- ja metsätalousministeriön linjaukset ovat vähintäänkin yhtä tiukat kuin kaikkina aikaisempina kuttupuhekertoina. Antaako budjetti 2000 elämisen mahdollisuuden maatalousyrittäjille?" Samaa voin peräänkuuluttaa myös tänä vuonna.

Puhemies!

Puhtaan ruuan puolesta on puhuttu tänäänkin paljon. Suomalaista lähi- ja luomuruokaa halutaan tarjoilla ja runsaasti vuodatetaan kauniita sanoja suomalaisten elintarvikkeiden puolesta, mutta missä ovat teot? Eivät nämä lähituotteet, puhdas ruoka, tule taikurin hatusta, pulpahda. Ne pitää tuottaa suomalaisella maaseudulla, maaseudun haja-asutusalueella. Sen tekevät asukkaat, He tekevät korvaamatonta työtä tuotannon parissa.

Puhemies!

Vuohen sanotaan olevan köyhän miehen lehmä, sillä se pystyy käyttämään ravinnokseen puiden, pensaiden lehtiä, oksia, silmuja paremmin kuin muut kotieläimet. Tärkein kutusta saatava tuote on maito. Se onkin erinomaista. Sitä voivat käyttää myös ne, jotka ovat allergisia lehmänmaidolle. Kutunmaidosta valmistetaan juustoja, joista tutuin on niin sanottu kuttujuusto, mutta nykyisin kulinaristeja hellitään erilaisilla kypsytetyillä juustoilla.

Kutut ovat hyviä siivoamaan toisten sotkuja. Ne ovat tehokkaimpia siivoajia syöden kaiken eteen tulevan. Niiden lannasta taasen saataisiin moneen biokaasuttamoon potkua. Vuohet ovat olleet kautta aikain edelläkävijöitä jätteen muuntamisessa hyötykäyttöön. Meillä olisi paljon opittavaa esimerkiksi kierrätyksestä luonnon tehokkaassa käytössä, sivuainevirtojen muuttamisesta hyötykäyttöön. Kutut viitoittavat meille tietä kohti bioenergian laajamittaista hyödyntämistä. Erään tarinan mukaan kuttu oli voinut huonosti monta päivää. Emäntä kurkisti sen suuhun ja näki siellä kuminauhan pätkän. Aikansa kun emäntä sitä kuminauhaa veti, niin vatsalaukusta tuli esille emännän alusvaatteen alakerran alaosa. Eli kutut ovat hyvinkin sitkeitä bioaineiden käyttäjiä.

Puhemies!

Uudella EU:n ohjelmakaudella 2014-2020 maatalouspolitiikan tavoitteena on luoda älykästä, osallistavaa ja kestävää maaseutua ja kasvua maaseudulle. Onko tämä huomioitu ensi vuoden budjetissa ja toimissa? Onko maaseudun potentiaali huomioitu vai yritetäänkö hallituspolitiikalla jyrätä maaseutu, siirtää kaikki eläimet kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin? Miten kuttujen käy? Jäävätkö kutut viherryttämisen jalkoihin vai saavatko ne siellä oman, monimuotoisuutta lisäävän paikkansa?

Vuohi on muuten erinomainen kiipeilijä. Se katselee mielellään vähän korkeammalta kuin muut. Mitähän se vuohi sanoisi, kun se olisi siellä komission katolla ja katselisi niitä neuvotteluita, mitä siellä on pidetty? Olisiko se ministeri Koskisen kaveri? Taitaisi kuttu kuitenkin pudistella päätään. Aasian kertomuksissa esiintyy oikeamielinen yksisarvinen vuohi, tuomari Gao Yaon, joka toteutti tuomarin tuomiot iskemällä syyllistä sarvellaan. Taitaisi olla suomalaisella kutullakin aihetta antaa tuomionsa suojellakseen kotimaista maataloutta.

Miten vuohen ja kutun on käynyt kuntaliitosten myllerryksessä? Tyrvää oli pitkien perinteiden kuttupitäjä. Tyrvää liitettiin keväällä 73 Vammalaan ja Vammalasta 2009 Sastamalan kaupunkiin. Kultainen vaakunapukki korvasi Vammalan vaakunan, joka nyt on sitten taas vaihtunut Sastamalaan, joka oli siis alun perin Karkun vaakuna. Vammala on alueella edelleenkin tärkeä kuttupitäjä. Esimerkiksi KuttuJuttu-hankkeella on edistetty Vammalassa matkailua 2000-luvulla. Sastamalan kuuluisin pukki on Herra Hakkarainen, joka kävelee tiedottomassa tilassa, unissaan, ympäri kuntaa. Tämä Mauri Kunnaksen piirroshahmo viilettää monessakin kirjassa.

Kutulla ei ole niin hyvät villat kuin lampailla. Kutunvillan lämpöarvo on huono. Kuttua ei tule pitää viimassa, vaan kuttulan tulee olla hyvin lämpöeristetty. Lämpöinen paikka onkin paras paikka kutulle, vaikka kaverina olisi minkälainen pukki. Kutunvilla on kuitenkin pitkäkuituista, ja siitä saadaan erittäin hyvää, kestävää lankaa, kun se lisätään lampaanvillaan. Tiettävästi pukin parrasta on tehty aikanaan kestäviä köysiä.

Puhemies!

Kaikilta osin ei kutuilla kuitenkaan nykyään mene hyvin kuntakentällä. Kuttujen lukumäärä väheni Suomessa 70-luvulle asti. Vähimmillään niitä oli pari tuhatta. 70-luvun lopulla vuohikanta Suomessa alkoi elpyä. Maatalouspolitiikan seurauksena kuttutilojen määrä nousi yli sadan kutun tiloihinkin. Elpyminen jatkui hienosti, ja kymmenen vuotta sitten kuttuja oli melkein 6 000, mutta nyt suunta näyttää Tiken tilastojen perusteella olevan alaspäin. Vuohitiloja on 450, usein tiloilla on vain muutama kuttu. Eniten kuttuja on Satakunnassa, Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla. Onneksi Suomen Vuohiyhdistys toimii aktiivisesti.

Arvoisa puhemies!

Kuttu on utelias. Niin pitää meidänkin olla. Meidän tulee uteliaasti katsoa suomalaisen maaseudun tarjoamia mahdollisuuksia. Uusien vihreiden talouden elinkeinojen vahva ja vankka pohja löytyy maaseudultamme. Ennakkoluulottomasti meidän tulee hakea uusia ratkaisuja. Rakennemuutoksen rytinässä ei auta järjestellä vanhoja palikoita uudelleen, vaan pitää keksiä uudet palikat. Kutut ovat myös selviytyjiä. Heidän esimerkkiään seuraamalla eli kaikki voimavarat ja mahdollisuudet hyödyntämällä Suomikin selviää. Tästä kutut kiittävät.

Edustaja Timo Roos päätti kuttupuheensa vuonna 85 seuraavasti: "Kutusta on sanottu, että jos ei se pahaa tee, niin ainakin se sitä suunnittelee. Vielä pahemmilta näyttävät kuttujen heimoa kohti käyvät suunnitelmat." Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos se ei tee pahaa, niin se ainakin suunnittelee. Ja toisekseen: vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne, eläköön elävä maaseutu!

Toivon hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö.

Siirry sivun alkuun
facebook