Arto Pirttilahti

Kuttupuhe 2014

Puhe pidetty 17.12.2014 eduskunnan täysistunnossa valtion vuoden 2015 talousarvion maa- ja metsätalousministeriön pääluokan käsittelyssä

Arvoisa puhemies! Aika harvinaista, että kuttupuhe on näin aikaisin iltapäivästä, hieman ennen iltakymmentä.

Tässä vaiheessa vuotta on syytä Maa- ja metsätalousministeriön budjettikohdassa puhua ja nostaa esille kutut. Pitää siis kuttupuhe.

Kyse on siis kutuista, ei kudusta. Tosin MM valiokunnan toimialaan kuuluu myös kuteminen kalapuolella. Siellähän niin sanottu kutuvaltioperiaate on yksi suurimpia kysymyksiä, joihin eritoten yksi Suomen merkittävimpiä kalapolitiikan asiantuntijoita, edustaja Rungren on joutunut alati puuttumaan. Toisaalta kutu on muutoinkin tärkeä periaate elämässä. Siihenhän elämä karjataloudessa ja monessa muussakin suuresti perustuu.

Kuttupuheperinne on jo 30-vuotinen. Perinteen aloitti Timo Roos, SDP:n kansanedustaja Pirkanmaalta, joka tällä hetkellä viettää hyviä eläkepäiviä Hämeenlinnassa. Hän pohti kuttutalouden näkymiä budjettikäsittelyssä maa- ja metsätalouden kohdan yhtenä viimeisimmistä puheenvuoroista. Nykyisessä Sastamalassa Tyrvään ja Karkun alueella oli tuolloin ja on vieläkin vahva kuttutalouskeskittymä. Roos pohti myös taitavasti kuttujen kautta unohdetun kansan asemaa.

Jättäessään eduskunnan Roos antoi puheenpidon edustaja Markku Vuorensolalle ja sen jälkeen puheita on pidetty lähes katkeamattomalla perinteellä joka vuosi. Puhujina ovat olleet Pirkanmaan nuorimmat keskustalaiset edustajat - ja välillä vähän muutkin edustajat. Itselleni tämä puhe on neljäs ja tällä haavaa viimeinen tämän istuntokauden päättyessä. uskon kyllä, että Pirkanmaalta tulee vielä nuorempia kansanedustajia ja ehkä itsekin olen vielä täällä salissa.

Puheen aiheet ovat olleet hyvin persoonallisia ja pohtivia. Puheet ovat vuosien saatossa tulleet viihteellisemmiksi ja unohdetun kansan sanoma on jäänyt taka-alalle. Maaseudun unohdetun kansan tilanne on tällä hetkellä niin vakava, että karsin puheesta pois viihde-elementtejä ja painotan maaseudun ihmisten, maatalouden ja kuttujen tämän hetkistä ahdinkoa.

Vuohitiloja on Suomessa enää 165 kappaletta ja kuttuja sekä pukkeja 4600. Sastamalassa sijaitsevan Tyrvään ja Karkun seudulla on tusinan verran tiloja, joissa on yhteensä 915 vuohta. Pirkanmaa ja Etelä-Pohjanmaa kilvoittelevat Suomen kuttumaakunnan asemasta, noin 1400 kutun ja pukin voimin kumpikin maakunta. Kuttutilojen vähentyminen kuvaa myös muun maaseudun monipuolisen tilarakenteen muuttumista.

Hieman kansainvälisemmin katsottuna EU:n ja USA:n välisissä vapaakauppaneuvotteluissa on kysymys paljon myös maataloudesta ja elintarviketeollisuudesta. Kuttu ihmettelee, avaammeko Euroopan geenimuuntelulle, hormoneille ja elintarvikkeiden kemialliselle puhdistukselle. Vai haluammeko poliittisella tasollakin osoittaa, että me haluamme toisenlaista maataloutta ja elintarvikkeita? Että haluaisimme pyrkiä entistäkin aidompaan, puhtaampaan ruokaan ja että valitsemamme keinot maailman ruoan tarpeen tyydyttämiseksi ovat kestäviä ja terveellisiä laajastikin tarkasteltuna. Suomalainen tuotanto ja elintarvikkeet kuuluvat maailman puhtaimpiin. Pidetään ne sellaisina ja ollaan tästä ylpeitä. Suurvaltapolitiikka ei ole kutun vika.

On muistettava, että laadukasta suomalaista tuotantoa ei ole, jos siltä viedään edellytykset. Tuotantokustannukset ovat nousseet raketinlailla eivätkä tuottajahinnat ole pysyneet perässä. Lisätyövoiman palkkaaminen tiloille on taloudellisesti mahdotonta. Byrokratian rattaisiin tuntee moni jauhaantuvansa. Uupumus ajaa 24/7 työtä tekevät ja vastuuta kantavat viljelijät vaikeuksiin yhä syvemmälle. Kun oma jaksaminen katoaa, kärsii helposti myös eläinten hyvinvointi ja tuotannon laatu. Maatalousyrittäjien toimintaympäristöön on tultava muutoksia, jotta meillä on mahdollisuus olla ylpeitä puhtaasta suomalaisesta ruoasta jatkossakin. Oman elintarviketuotannon tärkeys tuntuu unohtuneen. Tämä on myös huoltovarmuutta.

Kuttu on sitkeä eläin. Niin on myös suomalainen viljelijä. Hän uskoo huomiseen ja parempaan ja joustaa omista eduistaan. Hän edustaa vahvaa juurta. Maausko vie suomalaista maaseutua ja elintarviketuotantoa eteenpäin.

Biotaloudesta: Kuttukin liputtaa biotalouden puolesta. Nehän sen oivallisuuden hoksasivat jo paljon aiemmin! Kutut kun ovat kovin kaikki ruokaisia. Suuhun sopii ruohotuppo mutta meneepä alas risut, roskat ja emännän rintaliivitkin, kuulemani mukaan ne oli pyykkinarulta evääksi haettu. Biotalouden olemuksen ytimessä on kiertotalous. Ei mikään uusi juttu, mutta ehkä unohtunut. Biotaloudessa jätettä ei oikeastaan synny. Toisen jäte on toisen raaka-ainetta. Kutun ideologiassahan samaan tapaan hyväksikäytetään mitä vain ympäriltä löytyvää, muutetaan se hyödykkeeksi ja jäte, joka syntyy, lannoittaa peltoa tai tuottaa kaasuttamossa biokaasua.

 (Puhuja: Arvoisa Puhemies! Näyttää tuo aika menevän pitkäksi. Saanko pari minuuttia? Puhemies Ravi: Kuttu on kyllä puheensa arvoinen. Puhuja: Kiitoksia, arvoisa puhemies!)

Viime vuonna Brysselin kattojen yllä pukki katseli ministeri Koskisen seikkailuja. Tänä vuonna silmien alla olivat toiset miehet. Tulokset eivät vieläkään ole pukkia miellyttäneet, vaikka kovasti sille on vakuuteltu kuinka fantastisesti menee. Pukki ei tviittaa. Mutta pyysi kertomaan että "Pitäkää puolenne! #ryhtiliike @neuvottelupöydät".

Venäjäpakotteista kuttu pohtii, että onhan meillä kutunmaitoa ja kutunjuustoa. Viedään niitä, kun venäläiset kerran haluavat erikoistuotteita.

Edustan tässä myös sitä näkemystä, että meidän täytyisi saada Suomeen valtiollinen kuttuasiamies ja varsinkin suomalaisille kutuille vahvat, pysyvät, hyvät nurmilaitumet - varsinkin, kun sitä EU:kin vahvasti tällä hetkellä suosittelee. Voisiko pääministeri tehdä vaikka puolen sivun ilmoitukset maakuntalehtiin ja puolustaa kuttujen ja kuttutalouden asemaa?

Edustaja Timo Roos päätti kuttupuheensa vuonna 85 seuraavasti: "Kutusta on sanottu, että jos ei se pahaa tee, niin ainakin se sitä suunnittelee. Vielä pahemmilta näyttävät kuttujen heimoa kohti käyvät suunnitelmat." Toivottavasti nykyhallitukseen ei päde sama kuin kuttuihin: jos se ei tee pahaa, niin se ainakin suunnittelee. Ja toisekseen: vaikka suomalaista maaseutua kohti käyvät suunnitelmat näyttävät ajoittain huolestuttavilta ja sitä halutaan kurmuuttaa keskittämisen vimmalla, toivottavasti suunta muuttuu ja osaamme käyttää hyödyksi koko Suomen tarjoamat voimavarat. Eläköön kuttuperinne, eläköön elävä maaseutu!

Toivotan erittäin hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö.

Siirry sivun alkuun
facebook